Tankariin ja takaisin!
Meri kutsui 13 hengen hailuotolaisista koostuvaa tutkimusryhmäämme viikko sitten suurelle seikkailulle. Odotukset olivat korkealla ja kohtuullista keliäkin oli luvassa. Lähdimme Raahen Fiia -purjelaivalla ulappaa kohti.
Ensimmäisenä etappina oli Maakalla, jonne saavuttaisiin puolen yön aikaan. Matkalla päästiin jo kokeilemaan ohjaamista, mikä olikin hyvä koska tositoimiin jouduttaisiin yllättävän pian. Laivalla oli kantahenkilökuntaa vain kapteeni ja viimehetkellä mukaan kutsuttu perämies. Ilmeisesti ilman perämiestä tässä kirjoiteltaisiin muistokirjoituksia jonkun toisen toimesta.
Melkoinen kokemus oli myös kerran Kyproksella sukellusreissussa, kun tutkimme varmaan 100 m pitkää kyljellään makaavaa ro-ro alusta ja ilma loppui 20 metrin syvyydessä mystisesti. Pullo oli lähtiessä normisti täynnä mittarin mukaan ja vartin päästä ei tullut pihaustakaan. Eipä siinä ehtinyt tajuta mitään, vaan äkkiä lipsuttelin sukellusoppaan luo ja näytin merkkiä ilman loppumisesta. Oppaan octoon kiinni ja luulin, että keskeytetään sukellus siihen. Vielä mitä! Menimme alas jättiläismäisille potkureille suunnitelman mukaan ja sitten rauhallisesti kierrellen ja nousten pintaa kohti. Dekoa tehdessä kuudessa metrissä loppui oppaan pullosta ilma ja tyyppi lähti siitä suoraan pintaan. Minä siirryin sukellusparin ilmaan ja teimme vielä 3m dekon ja sitten kiivettiin veneeseen. Sukellusoppaan silmät olivat kyllä verestävät ja pullollaan. Tapahtuneesta ilman loppumisesta hän tyynesti totesi, että se oli sulle hyvä opetus. Niinpä.
Tällä reissulla oli kuitenkin tavoitteena pysyä meren pinnalla ja vesikin oli 34 astetta kylmempää. Laiva otti aaltoja mukavasti vastaan ja ajelimme moottorilla kohti Maakallaa. Aurinko laski ja hämärä vaihtui pimeäksi. Tarkoitus oli yöpyä laiturissa Maakallassa. Oli jo puoliyö ja hirveä nälkä. Unelma myöhäisestä iltapalasta ja yöunista hiljalleen aalloilla keinuvassa laivassa romuttui kerta rysäyksellä. Laituriin ei mahtunut, ei sitten millään ja aallokko alkoi voimistua. Mitäs nyt sitten? Suunnitelma B. Jatkamme matkaa valmiiksi väsyneellä ja nälkäisellä miehistöllä suoraan Tankariin. Mitäs siihen voisi mennä, noin viitisen tuntia pimeässä navigoiden.
Tankarissa perillä aamutuimaan ja jälleen sama tilanne! Mihin ihmeeseen tämä 21 metrinen lotja kiinnitetään. Laituripaikkoja etsittiin usean henkilön voimin ja piti selvittää riittääkö vettä ja saako kiinnittyä mihinkään. Ketään ei tietty siihen aikaan aamusta ollut hereillä ja hiljakseen kapteeni ohjasi meidät luotseille varattuun laituriin parkkiin. Levätään niin kauan kuin saadaan siinä olla. Nopea tutustuminen pimeässä saareen ja unta kuulaan. Eipä tarvinnut turhia houkutella, kun oli jo unessa.
 |
| Zzzzzzzzzzzzzzzz. |
Onneksi saaristossa on leppoisaa väkeä ja saimme pitää laituripaikan koko vierailun ajan. Aamupalan jälkeen tehtiin vahtivuorot ja pääsimme valoisan aikaan kiertelemään saarella.
 |
| Merimiehiä vai marjanpoimijoita? |
 |
| Tankarin kirkko. |
 |
| Saaren kuuluisa valopää. |
Ensikertalaisen on suoritettava rituaali saareen tullessaan ja mekin veimme kortemme kekoon. Syvältä korkealle. Tällä kertaa kyse oli siis kivestä, joka tulee noutaa mahdollisimman syvältä ja viedä saarelle mahdollisimman korkealle.
 |
| Märkä kivi on sitten mun. Mikä on sun? |
Pari muutakin kiveä oli jo ehtinyt kertyä.
 |
| Näin se maa kohoaa merestä. |
 |
| Syvältä korkealle. |
Tankarissa on sopivasti katseltavaa ja koettavaa päiväksi. Osa näytti viihtyvän pitempäänkin.
 |
| Satamassa tunkua. |
Samana viikonloppuna vietettiin Venetsialaisia ja rauhallista päivää ja iltaa häiriköivät papatit ja pienemmät ilotulituspommit. Kaikesta huolimatta kiersimme luontopolut, kirkon, museon ja majakan. Saunottiin ja uitiin.
 |
Sekoitus karuutta ja vehreyttä.
|
Illansuussa valmistauduttiin seuraavaan etappiin. Suuntasimme avomerelle hakemaan vauhtia purjeilla ja kohti pohjoista jälleen. Kotimatka alkoi. Yhtä soittoa 16 tuntia purjehdusta edessä. Kansi- ja lepovuorot jaettiin kahden ja neljän tunnin hukeihin. Purjeet ylös ja vuoroin jokainen ruoriin ohjaamaan.
 |
| Näkemisiin Tankar! |
Taivaan rannassa leimusi ilotulitteet ja kuukin valaisi mystisesti vellovaa meren pintaa. Vaikkei merenkäynti mitään hirmumyrskyä ollutkaan oli aallokko sen verran kookasta, että vesi tyrskysi keulasta kannelle ja sen ylikin. Kunnon varusteissa ei ollut silti mitään hätää, vaikka vettä päälle tulikin ja tunne oli kuin huvipuiston hurjimmassa vekottimessa. Keulassa roikuttiin vaijereissa ja mistä kukakin kiinni sai, katsellen uskomatonta öistä näytelmää. Pilvet kiisivät taivaalla ja välillä kuu valaisi matkaa, värivaloja takana horisontissa, aavelaivan valoja kaukana edessä ja sitten taas ei mitään näkyvissä. Pelkkää hurjasti aaltoilevaa merta silmän kantamattomiin ja väliin taas pimeys. Tästä oli vaikea ottaa edes kohtuullisia kuvia ja niinpä niitä ei ole...
On muuten uskomaton tunne, kun hämyisessä yössä ohjaat 21 metristä laivaa purjeet pinkeänä ja huomaat miten tuuli välillä imaisee matkaansa ja vauhti kiihtyy äkillisesti. Navigoimme kompassilla ja välillä sisällä olevasta karttaplotterista reittiä tarkastaen. Miten ihmeessä ilman näitä apuvälineitä on ennen voinut merillä seilata?!
 |
| Suunta kaksi-nolla-nolla. |
Sitten oli jo pakko mennä vähäksi aikaa kokeilemaan vaaka-asentoa, koska olihan pakko huilata ennen seuraavaa vuoroa. Melkoisen mielenkiintoista on kulkea kannen alle, kun laiva keinuu niin, että on pakko pitää koko ajan jostain kiinni pysyäkseen pystyssä.
 |
| Hyttikäytävä. |
 |
| Lähes koskematon punkka. |
Vaatteiden heitto pois päältä oli ajoitettava aaltojen ja keinumisen mukaan eikä sängyssäkään olisi pysynyt ilman laitoja. Arvaa vaan saiko unta? Ryske ja heiluminen oli niin voimakasta, että välillä ei oikein tiennyt mitä tapahtuu. Käännöksissä laiva heilahti puolelta toiselle rajusti ja yksi kerroista oli niin raju, että kaikki tavarat lensivät mikä mihinkin. Salongissa nähtiin ilmielävä vasta paistettu lentävä kinkku!
 |
| Mieti, jos tivolilaitteissa olisi myös vessa. Kokeilepa vauhdissa ihan ite! |
Aamukin siinä jo valkeni ja purjehdimme kilpaa parin tankkerin vanavesissä. Menivät sitten menojaan, kun suuntasimme satamaa kohti. Normitoimenpiteitä, septitankin tyhjennystä ja siivousta reissun jäljiltä. Väsyneitä mutta onnellisia merimiehiä katseli kaihoisin mielin Raahen Fiiaa ja osa jo suunnitteli seuraavaa reissua. Laivurikurssiakin alettiin harkita suoritettavaksi. Meistä kukaan ei tullut pahoinvoivaksi koko matkan aikana. Edellisellä ryhmällä laatta lenti koko porukalla. Testi on siis suoritettu. Kiitos seikkailusta puolestani koko urhealle miehistölle.
Voin hyvillä mielillä suositella kaikille purjehdusreissua miehistönä Raahen Fiialla, vaikka näin viikonlopun vieton merkeissä. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa... ja merentutkimus ja ...
 |
| Kunnioituksella, Cousteaun hengessä... |
Seuraavaksi uutisoidaan tulevan viikonlopun venetsialaisten vietosta tai uudesta Hailuotoon pian avattavasta ravitsemusliikkeestä. Siihen saakka pulleita purjeita ja myötätuulta kaikille! Over and out.
