Auki on!

Ensimmäinen arkipäivä ravintolassa takana ja paperihommien teon lomassa käydään täällä  Perämeren säässäkin. Ette muuten usko, sisämaan asukkaat, miten voi tuuli olla purevaa. Pukeutumalla oikein, se ei haittaa mutta on todellakin erilaista kuin keskimaassa (Huom/obs. kirjoitettu pienellä). Jos, vaikka takapihalla takin avaisi, lentäisi Maija Poppasen tavoin uusiin seikkailuihin. Meri- ja maatuuli on nyt jotenkin sekaisin ja pohjoisesta tuulee noin 29-32m/sek puuskissa. Räntää vaakatasossa ja osa pihasta on jo valkeana, ei siis sula heti maahan osuessaan. No sitten asiaan.

Hyvässä välivaiheessa ollaan ja tukikohtabaari on siis avattu. Viikonloppuna oli jopa pakko käännyttää ihmisiä ovelta pois, kun oli niin täyttä baarissa. Nolotti, kun eihän tämmmöistä tapahdu Hailuodossa normisti. Avajaispäivänä vain. Häiritsevästi käyttäytyviä tai humalaisia henkilöitä nolla!!! Artisti, Olavi Goblin loi käsin kosketeltavaa tunnelmaa. Yhteys yleisöön oli kuin juurella ja sienien rihmastolla - symbioosi. Voin suositella tätä artistia! Koskettava tulkintaa omista sävellyksistä.

Tässä alla kuvia uudesta matkailukohteesta Hailuodossa, josta voit lähteä täysin vatsoin  luontoretkelle ohjeistettuna ja omatoimisesti jo nyt tai oppaan kanssa viimeistään vuodenvaihteen jälkeen. Toisaalta, monikaan ei ole halunnut lähteä Haikusta mihinkään, kun fiilis on jo niin hyvä ja haikuja pukkaa, vaikka istuskelee vaan. Kannustamme silti kiertämään muutaman kohteen ja palaamaan meille sopimuksen mukaan tai muille saaren elämys-, ravitsemus- ja majoituspalveluja tarjoavien yrityksien tiloihin.

Haiku Facebookissa:

http://www.facebook.com/?sk=ff&ap=1#!/group.php?gid=136764706369752

Tässä myös kuvia uudesta ravintolasta: Asiakkaat ovat pitäneet ja kehuneet!

"Kun astui ovesta, tuli kuin toiseen maailmaan - ei tämmöistä ole Hailuodossa koskaan ollut, eikä oikein osaa sijoittaa näkemäänsä mihinkään. Tunnelmaa jo päiväsaikaan."

"Tulee mieleen tarina Narniasta, kun astuu komeron ovesta sisään on ihan eri maailmassa ja ajantaju katoaa.."

Kiva kuulla , kiitos palautteen antajille.. saimme myös haikuja kopallisen, voittajahaiku päätetään pian.

Olohuoneesta ikkuna baariin.

Olisi INNO ihmeissään, jos tietäsi...

Pienessä tilassa on tunnelmaa. Taka-alalla olohuone.

Paneelikeskutelu, stand up, runon lausuntaa tai ihn mitä vaan sopii toivoa. Me järjestämme.

eel

Haiku toivottaa hyvää yötä, god natt!

4 päivää saranatestiin.

On remonttihaalarini haaroista ratkeneet...

Tänään aamulla heräsin  QWERTY ja pari muuta kirjainta otsallani peilikuvana lukien. Nenä oli painanut monta tuntia pelkkää ZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZZ.... saako työpaikalla nukkumisesta palkkaa, jos samalla tuottaa sisältöä vaikkakin hieman yksitoikkoista?

Remontti etenee ja aloituspäivä on nyt siiretty tulevalle lauantaille. Minäkin pystyn jo hyväksymään tosiasiat, enkä elättele enää lapsenuskoisia toiveita kuin juurikin tuosta, ihan ehdottomasti viimeisestä dead linesta. Vanha tiski purettiin ja uuden levyt saapuvat vasta huomenna puolilta päivin. Luvassa on tiilenpäiden halkomista ja pöytälevyn käsittelyä. Muurausta ja lakkausta. Hanat päästään asentamaan keskiviikkona ja uudet kylmäkaapit saapunevat torstaina. Lievästi kyllä jännittää. Onneksi meillä on jo jääkaappilämpötila ja allekin ihan pihalla.

Näissä kuvissa ei vielä näy, että kaikki maalaukset on jo suoritettu. Parkettia on asennettu yli puoleen väliin. Esiintyjälava listoja vaille valmis. Paljon on taas saatu aikaan ja onneksi joku muisti, että tavaratilauksetkin on tehtävä. Kaipa sitä jotain myytävääkin tarvitaan. No, olutta ainakin, sidukkaa, mitä näitä nyt on ja sitä ruokaa tietty.

Luvassa on ainakin terveystarkastajan käynti heti avajaispäivänä, hyvä homma, niin voidaan käydä läpi suunnitelmia. Huono homma, jos jotain todella tärkeää olisi vialla tai unohtunut. Olisihan se unohtumaton mainos: ravinteli suljettu avajaispäivänä terveystarkastajan toimesta kirjoittaa sanomalehti Kaleva ja jatkaa, kylän raitti oli hiljianen, vain tervetuloa uudelleen -kyltti ovessa hiljaa tuulessa heijaten. Emme tavoittaneet omistajaa, jonka kuulopuheiden mukaan arvellaan lomailevan Tahitilla tai Ranualla. No ei kai meillä nyt sillai asiat ole hoidettuna, eihän?... Ranualle vois kyllä lähteä...

Siikamarkkinat lähestyy kuin vastaantulijan ajovalot. Sokaisee liian pitkään ja sit se menee ohi. Meillä on Siikamarkkinatyöryhmässä vielä paljon tehtävää ja talkooväkeä tarvittaisiin sinnekin. Olishan tässä yllin kyllin ihan omiakin hommia. Onneksi meillä on niin hyvä tiimi ja oikeat rengasvalinnat ja sponsorit, että kyllä me voitosta taistellaan, jos vain laitteet pelaa.

No, hei, elämä on kivaa, on tekemistä ja aina oppii jotain. Huomenna muuraan ihan itse berliinin muurin pienosmallin, enkä koskaan ole kokeillut edes muurauslastaa räpylääni. Ai saakeli, se betonimylly! Mitäs kello repii?!..........

Perämeri vaikenee, eikä näistä sitten puhuta.

Haikuja tehdään, tehdään haikuja!

Oho!

Menipäs viikot aika nopsaan, useampikin. Se lähti se ajatus siinä kesän lopuilla, elokuun alussa ja nyt ollaan sitten tultu tähän. On välissä nukuttukin muutama tunti...

Jep! Jotenkin se vaan loksahti kohdalleen, kaikkien suunniteltujen ja suuren osan tulevaisuuteen sijoittuvien unelmien kanssa. Joku sanoisi, että lähti lapasesta mutta minä ajattelen, että asiat vain tapahtuivat nopeammin kuin oletin. Eikä juuri sen mutkan kautta mitä oli itse miettinyt, vaan nopeammmin, oikoreittiä.

Tohtorin tutkintoa vastaava määrä paperitöitä on takana. Sopimuksia, suunnitelmia ja hakemuksia, selostuksia ja aivan kaikkea mitä virkamiehet voivatkaan vaatia. Uuden opiskelua, suoraan teoriasta käytäntöön. Luulin silloin, että näiden paperitöiden tekeminen oli rankkaa, kun väkersin niitä yötä päivää. Nyt tiedän, että 17 h päivässä remonttia, puhelimen soidessa tauotta ja vieläkin paperihommia yhtä aikaa, on käsittämättömän paljon rankempaa. Mutta niin antoisaa, en siis valita, vaan puhkun intoa!!

Teemme liiketoiminnallemme tukikohdan, avaamme kahvila-ravintolan!! Ei sinänsä mitenkään uusi ajatus tuo baari mutta eipä siinä vielä kaikki. Sopimus- ja lupaviidakon keskeltä alkaa pikku hiljaa hahmottua paikka, josta käsin toimimme. Tässä lähtötilanne.

Ja tässä keskeneräistä jälkeä, hyvää vauhtia valmistuvaa Cafe Bar Haikua. Aloitimme remontin  maanantaina 27.9. ja tavoitteena oli avata jo lauantaina. Sain kyllä hyviä vinkkejä ammattilaisilta ravintoloitsijoilta, ettei kaikki mene aina niinkuin elokuvissa. Pyh. Tottakai menee! Ei muuten näköjään mene...

Tässä esiintyjälava torstaina. Melko karua. Tuohon vielä soittimia voi tuoda mutta ihan hyvällä mallilla kuitenkin. On siinä sentään runkoa jo!
 

 
 Talkooporukka (kiitos teille!) on onneksi ilta toisensa jälkeen touhunnut hiki päässä,hioen, teipaten, ja maalaten kattoa, seiniä ja itseäänkin. Mulla on menossa jo kolmannet pyhävaatteet maaliroiskeissaan mökkikamppeiksi.

Hallitua väriloistoa tulossa ja rahaa palaa. Jokseenkin kallista tämä remontointi vaikka kuinka budjetoi ja laskee ennakkoon, on aina se sattumasektori, mihin se osoitin napsahtaa ja kalliisti. Alla kuvassa baaritiski, mikä mm. on huomenna käsittelyssä. Saha ja jos ei pure niin Andy - se räjäyttää liian pois!

Juu, eipä arvostella siellä keskeneräistä tekelettä, vaan maltetaan odotella valmista. Sitten saa heittää kritiikkiä tai kehuja. Se on aina tervetullutta. On sitä jo tullutkin ja kiitos siitä, rehellisestä palautteesta!

Kaiken remontin keskeltä on jo myyty Veikkauksen palveluja parikin päivää. Pitäähän ne palvelut säilyttää! Ensimmäisen  päivän järkytyksen jälkeen on silti toivonut, että jotenkin voisimme avata jo lauantaina, perhana, pakko nyt myöntää, ettei se taida onnistua. Realismi pukkaa kehiin ja lähtee siitä, että ensi viikon keskiviikkona voi asiakkaamme luoda omat haikunsa uudessa miljöössä. Cafe Bar Haikussa.

Nyt laskujonon ensimmäisen kimppuun ja vähän kupeelleen, aamulla on taas uusi, hieno päivä jatkaa duunia. Sitähän riittää. Meillä on täällä 9.-10. lokakuuta valtavan upea merihenkinen markkinatapahtuma saaren läntisessä kärjessä, jota on vietettu jo 18. kertaa nimellä; Hailuodon Siikamarkkinat. Olisiko yllätys, jos olisin mukana myös tässä työryhmässä?!! Kannattaa tulla muuten kauempaakin paikalle!

Silloin myös Haiku on auki. Tee oma haikusi!

Punainen viiva

taivaalle maalatuna

keltainen vilja

Hyvää yötä tai huomenta.

Perämeri vaikenee.

Siipi maassa.

Hello!

Karkasin mantereelle, eipä kerrota kellekkään. Satamassa rempataan tuulikoneita ja ensimmäistä kertaa näen minkä kokoinen oikein propelin yksi lapa on! Se on VALTAVA!

Siis yksi rekka tarvitaan kuljettamaan yhtä lapaa ja perävaunussakin on jatkopala.

 Ei löytynyt meikäläisen työkalupakista riittävän suurta jakoavainta.

Vaikea käsittää miten näitä kiinnitetään tuolla korkeuksissa. Taitaa olla David Copperfieldin hommia.

Tuli tuossa suoritettua anniskelupassikin kaiken varulta ja ajattelin siihen sitten kuvaa valita... kumman laittas?

Vai tämän?

Ettei nyt ihan höpöksi menis, niin taidan jatkaa duunia. Keski-Suomessa on näköjään kesä vielä, lämmintä ja aurinkoista. Aivan mahtavaa. Mukavaa päivää kaikille!

Pulleita purjeita!

Tankariin ja takaisin!


Meri kutsui 13 hengen hailuotolaisista koostuvaa tutkimusryhmäämme viikko sitten suurelle seikkailulle. Odotukset olivat korkealla ja kohtuullista keliäkin oli luvassa. Lähdimme Raahen Fiia -purjelaivalla ulappaa kohti.

Ensimmäisenä etappina oli Maakalla, jonne saavuttaisiin puolen yön aikaan. Matkalla päästiin jo kokeilemaan ohjaamista, mikä olikin hyvä koska tositoimiin jouduttaisiin yllättävän pian. Laivalla oli kantahenkilökuntaa vain kapteeni ja viimehetkellä mukaan kutsuttu perämies. Ilmeisesti ilman perämiestä tässä kirjoiteltaisiin muistokirjoituksia jonkun toisen toimesta.

Melkoinen kokemus oli myös kerran Kyproksella sukellusreissussa, kun tutkimme varmaan 100 m pitkää kyljellään makaavaa ro-ro alusta ja ilma loppui 20 metrin syvyydessä mystisesti. Pullo oli lähtiessä normisti täynnä mittarin mukaan ja vartin päästä ei tullut pihaustakaan. Eipä siinä ehtinyt tajuta mitään, vaan äkkiä lipsuttelin sukellusoppaan luo ja näytin merkkiä ilman loppumisesta. Oppaan octoon kiinni ja luulin, että keskeytetään sukellus siihen. Vielä mitä! Menimme alas jättiläismäisille potkureille suunnitelman mukaan ja sitten rauhallisesti kierrellen ja nousten pintaa kohti. Dekoa tehdessä kuudessa metrissä loppui oppaan pullosta ilma ja tyyppi lähti siitä suoraan pintaan. Minä siirryin sukellusparin ilmaan ja teimme vielä 3m dekon ja sitten kiivettiin veneeseen. Sukellusoppaan silmät olivat kyllä verestävät ja pullollaan. Tapahtuneesta ilman loppumisesta hän tyynesti totesi, että se oli sulle hyvä opetus. Niinpä.

Tällä reissulla oli kuitenkin tavoitteena pysyä meren pinnalla ja vesikin oli 34 astetta kylmempää. Laiva otti aaltoja mukavasti vastaan ja ajelimme moottorilla kohti Maakallaa. Aurinko laski ja hämärä vaihtui pimeäksi. Tarkoitus oli yöpyä laiturissa Maakallassa. Oli jo puoliyö ja hirveä nälkä. Unelma myöhäisestä iltapalasta ja yöunista hiljalleen aalloilla keinuvassa laivassa romuttui kerta rysäyksellä. Laituriin ei mahtunut, ei sitten millään ja aallokko alkoi voimistua. Mitäs nyt sitten? Suunnitelma B. Jatkamme matkaa valmiiksi väsyneellä ja nälkäisellä miehistöllä suoraan Tankariin. Mitäs siihen voisi mennä, noin viitisen tuntia pimeässä navigoiden.

Tankarissa perillä aamutuimaan ja jälleen sama tilanne! Mihin ihmeeseen tämä 21 metrinen lotja kiinnitetään. Laituripaikkoja etsittiin usean henkilön voimin ja piti selvittää riittääkö vettä ja saako kiinnittyä mihinkään. Ketään ei tietty siihen aikaan aamusta ollut hereillä ja hiljakseen kapteeni ohjasi meidät luotseille varattuun laituriin parkkiin. Levätään niin kauan kuin saadaan siinä olla. Nopea tutustuminen pimeässä saareen ja unta kuulaan. Eipä tarvinnut turhia houkutella, kun oli jo unessa.

Zzzzzzzzzzzzzzzz.

Onneksi saaristossa on leppoisaa väkeä ja saimme pitää laituripaikan koko vierailun ajan. Aamupalan jälkeen tehtiin vahtivuorot ja pääsimme valoisan aikaan kiertelemään saarella.

Merimiehiä vai marjanpoimijoita?

Tankarin kirkko.

Saaren kuuluisa valopää.

Ensikertalaisen on suoritettava rituaali saareen tullessaan ja mekin veimme kortemme kekoon. Syvältä korkealle. Tällä kertaa kyse oli siis kivestä, joka tulee noutaa mahdollisimman syvältä ja viedä saarelle mahdollisimman korkealle.

Märkä kivi on sitten mun. Mikä on sun?

Pari muutakin kiveä oli jo ehtinyt kertyä.

Näin se maa kohoaa merestä.

Syvältä korkealle.

Tankarissa on sopivasti katseltavaa ja koettavaa päiväksi. Osa näytti viihtyvän pitempäänkin.

Satamassa tunkua.

Samana viikonloppuna vietettiin Venetsialaisia ja rauhallista päivää ja iltaa häiriköivät papatit ja pienemmät ilotulituspommit. Kaikesta huolimatta kiersimme luontopolut, kirkon, museon ja majakan. Saunottiin ja uitiin.

Sekoitus karuutta ja vehreyttä.

Illansuussa valmistauduttiin seuraavaan etappiin. Suuntasimme avomerelle hakemaan vauhtia purjeilla ja kohti pohjoista jälleen. Kotimatka alkoi. Yhtä soittoa 16 tuntia purjehdusta edessä. Kansi- ja lepovuorot jaettiin kahden ja neljän tunnin hukeihin. Purjeet ylös ja vuoroin jokainen ruoriin ohjaamaan.

Näkemisiin Tankar!

Taivaan rannassa leimusi ilotulitteet ja kuukin valaisi mystisesti vellovaa meren pintaa. Vaikkei merenkäynti mitään hirmumyrskyä ollutkaan oli aallokko sen verran kookasta, että vesi tyrskysi keulasta kannelle ja sen ylikin. Kunnon varusteissa ei ollut silti mitään hätää, vaikka vettä päälle tulikin ja tunne oli kuin huvipuiston hurjimmassa vekottimessa. Keulassa roikuttiin vaijereissa ja mistä kukakin kiinni sai, katsellen uskomatonta öistä näytelmää. Pilvet kiisivät taivaalla ja välillä kuu valaisi matkaa, värivaloja takana horisontissa, aavelaivan valoja kaukana edessä ja sitten taas ei mitään näkyvissä. Pelkkää hurjasti aaltoilevaa merta silmän kantamattomiin ja väliin taas pimeys. Tästä oli vaikea ottaa edes kohtuullisia kuvia ja niinpä niitä ei ole...

On muuten uskomaton tunne, kun hämyisessä yössä ohjaat 21 metristä laivaa purjeet pinkeänä ja huomaat miten tuuli välillä imaisee matkaansa ja vauhti kiihtyy äkillisesti. Navigoimme kompassilla ja välillä sisällä olevasta karttaplotterista reittiä tarkastaen. Miten ihmeessä ilman näitä apuvälineitä on ennen voinut merillä seilata?!

Suunta kaksi-nolla-nolla.

Sitten oli jo pakko mennä vähäksi aikaa kokeilemaan vaaka-asentoa, koska olihan pakko huilata ennen seuraavaa vuoroa. Melkoisen mielenkiintoista on kulkea kannen alle, kun laiva keinuu niin, että on pakko pitää koko ajan jostain kiinni pysyäkseen pystyssä.

Hyttikäytävä.

Lähes koskematon punkka.

Vaatteiden heitto pois päältä oli ajoitettava aaltojen ja keinumisen mukaan eikä sängyssäkään olisi pysynyt ilman laitoja. Arvaa vaan saiko unta? Ryske ja heiluminen oli niin voimakasta, että välillä ei oikein tiennyt mitä tapahtuu. Käännöksissä laiva heilahti puolelta toiselle rajusti ja yksi kerroista oli niin raju, että kaikki tavarat lensivät mikä mihinkin. Salongissa nähtiin ilmielävä vasta paistettu lentävä kinkku!

Mieti, jos tivolilaitteissa olisi myös vessa. Kokeilepa vauhdissa ihan ite!

Aamukin siinä jo valkeni ja purjehdimme kilpaa parin tankkerin vanavesissä. Menivät sitten menojaan, kun suuntasimme satamaa kohti. Normitoimenpiteitä, septitankin tyhjennystä ja siivousta reissun jäljiltä. Väsyneitä mutta onnellisia merimiehiä katseli kaihoisin mielin Raahen Fiiaa ja osa jo suunnitteli seuraavaa reissua. Laivurikurssiakin alettiin harkita suoritettavaksi. Meistä kukaan ei tullut pahoinvoivaksi koko matkan aikana. Edellisellä ryhmällä laatta lenti koko porukalla. Testi on siis suoritettu. Kiitos seikkailusta puolestani koko urhealle miehistölle.

Voin hyvillä mielillä suositella kaikille purjehdusreissua miehistönä Raahen Fiialla, vaikka näin viikonlopun vieton merkeissä. Kaikki paitsi purjehdus on turhaa... ja merentutkimus ja ...

Kunnioituksella, Cousteaun hengessä...

Seuraavaksi uutisoidaan tulevan viikonlopun venetsialaisten vietosta tai uudesta Hailuotoon pian avattavasta ravitsemusliikkeestä. Siihen saakka pulleita purjeita ja myötätuulta kaikille! Over and out.

Polkupyöräilyä

Heipet!

Paljon on taas merivettä virrannut sitten viimeksi kuuleman. Johtamisen koulutuksessa oli itsellä pieniä asennevaikeuksia, kun olimme omalla takapihalla Hailuodossa ja onneksi kouluttajat vinkkasivat oikeanlaista näkökulmaa, jolla haastaa omaa johtamista. Hieno setti ja mainio ryhmä ovat tämä Tulisielut 4. Siirtymäriitti on kuitenkin tärkeässä roolissa, jotta pääsee pois omista rutiineistaan. Mieluummin näkee kaukaa lähelle kuin läheltä ei mihinkään..

Hailuodon luonto ja sää antoivat jälleen parastaan, kelit suorastaan hellivät meitä. Harva meistä ihmisistä on päässyt näkemään yli 180 astetta aavaa merta yhdeltä seisomalta. Täällä se on mahdollista kuivin jaloin.

Marjat ovat kypsyneet. Vähältä piti, ettei herukat jääneet nokkaeläinten saaliiksi ja juurikin ehdimme haalia sadon talteen, ennen lintubileitä. Melkoisia marjanpoimijoita.

Sorsastuskin aloitettiin täällä ja äänimaailma on välillä ollut kuin sotatantereella. Sinnikkäimmät passissa venttaajat ovat pudottaneet lähes 30 siivekästä kolmeen mieheen kertarysäyksellä. Itse en vielä ole oppinut tähän touhuun ja yhden kotieläimenkin saattaminen ruokapöytään vaatii vielä toimenpiteitä, joihin valmistautumista lykkään kuin ylihuomisen odottelua. Se on sitten, toisena päivänä.



Luontoretkillä on taas nähty vaikka mitä. Löysin pienen joen...

Nirppu löyti melkein kokonaisen jäniksen

Käpälä vain jäi jäljelle...

Minä löysin uuden harrastuksen: polkupyöräilyn!

Olenkin jo pitkään miettinyt mikä harrastus kiinnostaisi välimallin keleissä ja sitten se kirkastui. Juu, yksien juhlien jälkeen meille oli jäänyt piha täyteen pyöriä ja siinä sitten niitä siirrellessä yhdessä mankelissa oli jousitukset etuhaarukassa ja muutenkin mellevä vekotin. Ajattelin omistajaa tuskin haittaavan se että, hieman testaan filetsua ja laitoin vekottimen peräkoukkuun ja ajelin saaren siihen osaan missä on korkeita hiekkaharjumuodostelmia. Harjujen laella kulkee mutkittelevia polkuja ja niitä pitkin ajellessa sitä on kaiken kauniin luonnon keskellä ja liikkuu nopeammin, näkee enemmän sekä on ihan sikajännittävää pysyykö polulla saati pystyssä. Välillä on haastaviakin esteitä. Polku pyöräilessä.

Kypärät päähän, käpyjä tippuu ja puitakin kaatuu!