Kukon tarina

Meillä oli alkukesällä ”läheltä piti tilanne” lampaan karitsoja katsomassa käydessämme saada karitsoja pihapiiriin, jolta vältyttiin vain tiukalla ”ei tänä kesänä eläimiä meille” asenteella. Hetken sitä sitten kesti, kunnes ystävien luona oli tarjolla komea kukkopoika ja siitähän se sitten lähti.

Kukko boksiin ja supernopea aitauksen kyhäys ja huvilan teko vielä samana iltana ensimmäisen kotieläimen hankinnan kunniaksi. ”..Hän kanalan aikoo perustaa.. Jerry Gotton, je-je-jee..”Tarkoituksena oli tosiaan hommata kanoja kukolle kaveriksi mutta se olikin jo työläämpää ja näin se on kesä mennyt kukolla ihan keskenään. Mitä nyt koirat päivystää vesi kielellä...

Jossain vaiheessa se yritti kyllä paimentaa meitäkin hyökkimällä päälle, varsinkin takaapäin, mikä välillä oli jo pelottavaakin. Koskaan ei tiennyt mikä hyökkää kimppuun, kun vaan lehahdus kuului ja nopeat askeleet lähestyivät. Toisinaan se saattoi yhtäkkiä lehahtaa ikkunalaudalle tuijottamaan sisälle toisella silmällään arvioiden tilannetta. Nyt myös ymmärrän mitä ”kukon askeleet” tarkoittavat.

Loman loppupuolella oli myös ongelmana jatkuva kiekuminen. Eipä siinä, jos sitä aamulla ja päivällä kuuntelee, sehän kuuluu maaseudun normiääniin. Aattelepa ite, kun aamukolmesta aamukuuteen kukko kiekuu tauotta ja tarvitsisi untakin. Työtkin kohta alkavat ja mitäs sitten. Ei kai sitä voi sanoa, että ”sori, hieman unettaa, kun kukko valvotti” vai voisiko? Mieluummin ei. Kukahan ne energiajuomat oikein vetäs?!!

Siinä sitten tuomio tuli ylempää ja perheen ylipäällikkö antoi lopullisen käskyn elukan vaientamiseksi. Näin mielessäni pienen porsaanreiän tässä asiassa ja kävin juttelemassa Noki-kukon kanssa ihan nokitusten. Kerroin tilanteen olevan nyt niin, että pataan joudut, jos ei kiekuminen yöllä lakkaa. Noki siinä tepasteli ja kallisteli päätään uristen, miten nyt kukot vain tekeekin ja sanoi: ”Ur-uur-niinkö?!” Vahvistin asian oleva juurikin näin, vaikka toivoin kovasti meille pitempää ystävyyttä tai edes saman pihapiirin jakamista.

Tätä ei moni usko! Kukko lakkasi kiekumasta moneksi päiväksi. Ei pihahdustakaan. Muuten se tepasteli häkissään ja karkaili normaalisti lenkkeilemään pihaan. Yöllä oli aivan hiljaista, päivällä ei edes tiennyt sen olevan meillä. Naapuritkin kyselivät sen perään, kun ei ole heillä kylässä käynyt saati ääntä kuulunut. Musta on tullut kukkokuiskaaja! Onko teillä ongelmia kukon kanssa? Soita mun ”24/7 kiekuu mutta ei kauaa” palvelunumeroon! Älä HUUDA, vaan puhu kuiskaten, kiitos.

Juu, ei. Tässä on nyt tullut tuo syksyn ja talven lähestyminen eteen, tosin lähinnä kalenterin sivuja käännellessä ja pitäisi päättää, missä Noki-poika tuon valkoisen kesän viettää. Tarjolla olisi ystävien kanssa kukkokestit, missä meidän molempien perheiden kukot olisivat pääroolissa. Päättömänä kuitenkin. Tipatipa ja Noki. Marinadissa yön yli ja valkosipulia, punaviiniä ja…ja kaikkea makoisia lisukkeita. Sovittiin, että syödään toistemme paistit, niin ei ehkä tunnu niin pahalta. Mielenkiinnolla jään odottamaan miten käy. Olen varulta jo katsellut rakennuspaikkaa lämpöiselle talvihuvilalle tuolta pihannurkalta, jos kuitenkin vielä varrottas. Hiekka valuu tiimalasissa, maha kurnii mutta antaako periksi lihan himoille…

Meriseikkailut on jäänyt vähemmälle näissä hätäseen päälle nousevissa myrskyissä. Melomisen on voinut unohtaa aivan tyystin. Megaukkosia on koettu ja sähköt poikki kynttilän valossa iltaa istuttu. Sitä kun ei ole ihan sokerista tehty, niin on kuitenkin mustikkaa piirakkaan poimittu. Sehän käy vaikka ruokatunnilla, kun samalla käyttää koirat ulkona. Todella kätevää, kun tekee pitkiä päiviä koneella duunia. Heti, kun tulee jokin ajatusblokki, ottaa koirulit messiin ja suuntaa kohti metsää, niin siinä samalla marjoja poimien ja maisemia ihastellen tulee hankittua hyötyliikunta, helpotus elukoille ja ainekset jälkiruokaan. Eikä aikaakaan, kun on taas virtaa jatkaa duunia.

Sadehan ei luonnon kauneuden katselemista haittaa, erilaista tosin ja entistä raikkaampaa. Kaikki metsän tuoksut, koivut, kuuset ja suopursut ainakin tuoksuvat voimakkaammin. Ja jos jossain on kaadettu puita, sahanpurukin tuoksuu sateella jotenkin erilaiselta.

Edessä olisi jälleen kolme päivää opiskelua johtamisen erikoisammattitutkintoa varten. Hyvin, ellei jopa loistavasti kesälomilla levänneenä on mukava hypätä taas tähänkin maailmaan. Vaikka oikeasti jokapäiväistä opiskeluahan tämä elämä on kaiken aikaa, teki sitä mitä tahansa. Aina oppii uutta, kun vain jaksaa katsella ja kokea asioita uudella tavalla. Otapa vaikka kivi käteesi ja kastele se.

Mukavaa loppuviikkoa, rock-rock!